Friday, 23 October 2009

~ensimmäisiä askeleita~

sorry, this post is only in Finnish...

Lupasin kertoilla teille että mitä teen.. siis kun yritän alkaa kapuamaan ylös siitä minun syvästä kuopasta. Eilen ja tänään otin vähän ensiaskeleita. Kävin eilen liittymässä kuntosalin jäseneksi. iik! En aio kuitenkaan alkaa kasvattamaan lihaksiani vielä, vaan liityin ihan sen takia että voin käydä siellä kävelemässä tai pyöräilemässä tai uimassa (heillä on oma uima-allas siellä!). Eli ensimmäisenä tavoitteena on ihan vain se, että alan liikkumaan. Toki olisin voinut kävellä ihan vain ulkosallakin, mutta kesä on tulossa ja täällä kun on niin sikakuuma, niin eipä minua tuonne ulos saa silloin kyllä kävelemään. Muutenkin se olisi vaikeaa!
Tänään sitten kävin liikkumassa ensimmäistä kertaa. Pelotti ihan sikana mennä sinne ja mietin vielä kuntosalin pihallakin että jospa vain ajaisi takaisin kotiin. Mutta menin sitten kuitenkin. Hävetti kun kaikki muut juoksivat juoksumatoilla ja minä vain kävelin 3,5kmh nopeudella. Ja kuinka pitkään kävelin? 12,5minuuttia. Sekin hävettää. Mutta tuonkin jälkeen jo kävi vähän selkään :(. Hävettää kun oon päästänyt itseni tällaiseen kuntoon! Ukko kyllä sanoi että saan silti olla itsestäni ylpeä kun olen alkanut liikkumaan, oli se miten paljon tai vähän tahansa. Se on silti enemmän entä mitä olen pitkään aikaan tehnyt! Se on kyllä totta.
Minun ensimmäisenä tavoitteena on se, että pikkuhiljaa saisin päivän liikunnaksi sen 30min. Joko se kerran päivässä tai että käyn vaikka kahdesti päivässä kävelemässä/pyöräilemässä/uimassa 15min kerrallaan.
Täytyy sanoa että olo ei ole kyllä mikään paras.. niin hävettää ja tuntuu että enhän minä saa tätä vauhtia ikinä painoa pois. Mutta kyllähän tämä on pitemmän ajan projekti ja jos jossakin välissä alkaa näkymään tuloksia niin se varmasti kannustaa sitten ihan älyttömästi!
No, aloitettu siis on. huh huh!

18 comments:

  1. Onneksi olkoon viisaasta paatoksesta! Kylla ase siita rutinoituu pikkuhiljaa se salille meno ja kuntokin kasvaa. Hiljaa hyva tulee. Itse kun aloitin kevaalla salilla kaynnin en jaksanu kovin kauan crosstrainerilla askeltaa, mutta tassa 50. salikerran jalkeen huomasin jaksavani 4 kertaa pidempaan kuin alussa. Tsemppia ja reipasta mielta!

    ReplyDelete
  2. Hei, tuostahan se just lähtee liikkeelle! Ihan mahtavaa että olet ottanut tämän SUUREN askeleen, liittynyt ja mennyt sinne kuntoklubille. Se ei ole helppoa, minäkin sen tiedän. Pitää vaan jotekin unohtaa ne kaikki muut siellä, tehdä sitä "omaa juttuaan omaan tahtiin", koska puuhun ei voi kiivetä latvan kautta.

    Voi jee, mä tsemppaan sua täällä ihan hulluna, saisinkohan itsekin taas aloitettua vähän terveellisemmän elämän, lähiaikoina olen istunut ensin päivän konttorilla ja illan askartelemassa... day in day out.

    Vielä muuten pakko kommentoida tuohon 12,5min kestoon, musta se on aika tosi hyvin näin alkuun, ja pikkuhiljaa se siitä vielä paranee. Ja sä huomaat kohta kuinka paljon lisää energiaa tuosta sulle tulee; se on ihan mahtava tunne! Halit!

    ReplyDelete
  3. Hienoa Laura, siitä se lähtee! 12,5 min on tasan 12,5 min enemmän kuin mitä minä olen kuntosalilla kävellyt! Ole ylpeä itsestäsi! Ensimmäinen askel on nyt otettu :)

    ReplyDelete
  4. Laura - mahtavaa, että olet päässyt alkuun! Painon pudottaminen ja liikkumisen aloittaminen ei ole helppoa kenellekään. Se suurin askel on kuitenkin juuri se ensimmäinen ja sen olet nyt jo ottanut! Jos jotain olen itse kuntosalilla oppinut, se on se, että hiljaa hyvä tulee. Liikaa ei kannata odotaa eikä itseltään vaatia. Tärkeintä mitä voit sieltä salilta löytää on se, että alat oikeasti nauttia liikunnasta sen sijaan että se olisi pakkopullaa. Baby steps, baby steps :) Halauksia, tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia sinne!

    ReplyDelete
  5. Tsemppiä! Alku on aina hankalaa, nimim. todettu on. :-) 12,5 min on parempi kuin ei yhtään minuuttia.

    ReplyDelete
  6. Tsemppiä ja intoa kuntoiluun! Helppoa se ei ole, mutta sitäkin ylpeämpi saat olla itsestäsi!

    ReplyDelete
  7. jee! hyvä Laura! siitä se lähtee. (ite lyllerrän mahan kanssa korkeintaan parin kilometrin lenkin ja sekin hengästyttää...eikä pelkästään raskauden takia!) mäkin pidän sulle peukkuja ja hienoa että oot saanut aikaiseksi aloittamisen. se on se vaikein juttu. haleja myöt täältä! :D

    ReplyDelete
  8. Hyvä Laura! Kyllä ukkosi on ihan oikeassa, saat olla ylpeä itsestäsi että olet ottanut sen ensimmäisen askeleen! Hirmuisen paljon tsemppiä :)

    ReplyDelete
  9. Älä hyvänen aika, Laura, häpeä! Päinvastoin saat olla todella ylpeä itsestäsi, ottamasi ensiaskeleet eivät ole mitään pieniä vaan ainakin minun mielestäni valtavia (en ole koskaan itse ollut minkään kuntosalin jäsen ja ylipäätään käyntini oikealla kuntosalilla saa laskea yhden käden sormilla....). Ja muista: ei se vauhti vaan se, että on ylipäätään matkalla!

    ReplyDelete
  10. JEE, hyvä Laura! Ihan mahtavaa että olet liikkunut! Oikeesti pienet askeleet on kaikkein tärkeimpiä ja niistä jokaisesta on lupa olla iloinen ja ylpeä! Vähitellen sitä jaksaa ehkä vähän enemmän, mutta ehkä tärkeintä on juuri se hyvä mieli, jota voi tuntea kun on päässyt alkuun :)

    ReplyDelete
  11. Hienoa Laura! Siitä se alkaa. Aina pitää ottaa ne ensiaskeleet ja on upeaa, että olet ne tehnyt. Pikkuhiljaa kuntokin paranee ja sitten jaksaa enemmän. Tsemppiä jatkoon!!

    ReplyDelete
  12. Ensimmäiseksi häpeä pois, ole ylpeä siitä, että olet lähtenyt liikkeelle ja mitä siitä jos joku tuijottaa sillä moni salillakin saattaa mielessään miettiä, että onpa hienoa kun olet aloittanut. Ja toiseksi; mitä huonompi kunto aloittaessa on, sitä nopeammin se lähtee paranemaan!

    Olet saanut aikaseksi sen ryhtiliikkeen, jota minä olen vain suunnitellut!

    -merja-

    ReplyDelete
  13. Mahtavaa Laura! Oikein paljon tsemppiä sinulle =) Kun itse viimeksi aloin liikkumaan enemmän niin jumppien aikana ja jälkeen tuntui että suurin piirtein kuolen siihen paikkaan =)) Mutta kyllä se kunto vain lähti nousemaan siitä ja kuntoilun jälkeen alkoi tuntumaan jo oikein kivalta ja pirteältä. On hyvä aloittaa ihan rauhallisesti ja kuunnella omaa kehoaan.

    Halein, Susanne

    ReplyDelete
  14. upeaa laura! paljon halauksia ja tsemppiä täältä kylmästä!

    ReplyDelete
  15. Hyvä Laura! Muistatko, kun täällä meilläpäin asuessa käytiin kuntosalilla ja tykkäsit spinningistä ja olit kaikenlisäksi hyvä siinä, joten kyllä se ilo vielä löytyy kuntosalilta. Pienin askelin kaikki alkaa ja kun ymmärtäisi antaa itselle aikaa sopeutua muutokseen. Askokin on aloittanut judon ja välillä sitä tympii, kun pitäisi olla jo valmis judoka. Siinä teille on molemmille haastetta, että vuoden päästä on jo huomattavasti enemmän minuutteja liikunnassa/päivä ja Askolla muutamia temppuja hallinassa. Lämpimästi sinua kannustaen Raahen joukot:).

    ReplyDelete
  16. Oi vitsit, miten hieno juttu että uskalsit! Itsellä ollut jo pitkään mielessä että pitäisi myös uskaltautua jonnekin salille (selkäongelmien takia ennenkuin se pamahtaa lopullisesti, mm. tän istumatyön takia). se on vaan hirmu vaikea vaan että saa aikaiseksi ja lähtee..sillä just upeaa miten muut uskaltaa. Yhdyn muiden sanoihin ja lähetän täältä kanssa mahtavat tsemppaukset! <3

    ReplyDelete
  17. hieno alku! siitä se lähtee, pikkuhiljaa huomaat kunnon nousevan ja se on upea tunne ja vaikuttaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. vaikka nyt alussa ehkä nolottaa/väsyttää/ei huvita, älä anna periksi ja muista että teet tätä itsellesi ja itsesi vuoksi eli sinun ei tarvitse verrata itseäsi niihin jotka juoksevat kuntomatolla! tsemppiä!

    ReplyDelete
  18. Onnea hyvästä päätöksestä. Ja yhtään ei tarvitse hävetä. Jokainenhan on salilla omaa kuntoaa hoitamassa ja itsensä vuoksi ei muiden. Jostain se on aloitettava ja lähdettävä liikkeelle. Ja niinkuin olet johuomannut, että joka kerta se aika vain lisääntyy ja olo paranee. Ole vain ylpeä jokaisen päivän suorituksistasi. Tsemppiä.

    ReplyDelete

Thank you so much for leaving a message for me! :)
Kiitokset kommentista! :)

Note: only a member of this blog may post a comment.