Saturday, 3 April 2010

~omaa tyyliä etsimässä~

sorry, this post only in Finnish

Omuli just kirjoitti blogissaan siitä miten hän on etsimässä omaa tyyliään jne. Aioin kommentoida siihen postaukseen, mutta sitten mieleen tuli sen verran asiaa että ajattelin kirjoittaa sen tänne.. jos siitä vaikka olisi jollekulle iloa.. ja hyötyä :).

Minusta tuntuu että jokainen skräppääjä tulee jossakin vaiheessa siihen kohtaan missä se siihenastinen tyyli ei vaan jotenkin tunnu enää riittävältä. Jokainen sivu alkaa olemaan aivan liian samanlainen, mutta ei osaa tehdä oikein muunlaisiakaan sivuja. Sitä pysyy just sillä omalla turva-alueella missä aina käyttää samoja juttuja.. oli ne sitten värejä, tai aina valokuva samassa paikassa tai tiettyjä papereita tms. Minä olin tuossa vaiheessa varmaankin n.vuosi sitten. Huomasin että alkoi ärsyttää se kun valokuva oli aina änkeytyä samaan paikkaan. Ja sivu ei ikinä tuntunut valmiilta, mutta en osannut sanoa että mitä siitä puuttui. Harmitti vain joka ikinen kerta kun ei tiennyt mitä tehdä! Scraptacularissa ja netissä näin ihania leiskoja, enkä tajunnut että miksei minun leiskat tunnu samanlaisilta. Pauli sitten sanoi että ala vähän opiskella niitä leiskoja tai siis, kun löydät sellaisen leiskan josta tykkäät, niin yritä selvittää että mikä se asia siinä on mistä nimenomaan tykkää. Minä huomasin että se mikä minun leiskoista monesti puuttui, oli matot valokuvien alta ja tykkäsin siitä lookista TOSI paljon. Jotenkin se muka tuntui liian vaivalloiselta laittaa. höh. Nythän sen tekee ihan helposti. :). Ne selkeyttävät leiskaa ihan mielettömästi ja ovat tosi yksinkertainen tapa tuoda tyylikkyyttä lisää leiskaan. 

Jotenkin minusta oli myös ihan hirveän vaikeaa lisätä koristeita. Katsoin leiskoja joihin oli ahdettu koristeita kilokaupalla ja itsestä oli vaikea laittaa sinne edes yksi koriste. Ikinä ei ollut sopivaa. Mutta en ole kyllä ikinä tykännyt koristerykelmistä joten päätin vain että se ei ole minun juttu ja sillä hyvä. Joskus teen leiskoja joissa ei ole yhtään koristetta. hih. Haluan silti oppia sitä enemmän.. siis koristeiden lisäämistä ja pikkuhiljaa olen siinä edistymässä. En usko että tulen ikinä käyttämään isoja määriä koristeita koska minusta suurin osa kaupoissa olevista koristeista tuntuu ihan turhilta tai ei löydy mitään sopivaa. En myöskään ala ostamaan kasoittain kukkia ja ahtamaan niitä joka leiskaan. ei ei ei ei. :)

Omuli kirjoitti näin: "Minun on vain sisäistettävä se tosiasia, että kunnes oma mielikuvitus toimii, skräpistäminen on täysin okei."
Juu, minunkin oli tosi vaikea hyväksyä sitä että on ihan ok skräpistää leiskoja tai käyttää luonnoksia tai muiden leiskoja inspiraationa. Jotenkin niiden piti muka olla ihan täysin omia... muuten ei edes kehdannut sanoa että tämä on minun leiska. Voi minua höpsöä! Kaikki leiskathan on omia paitsi jos nyt kopioi jonkun toisen leiskan ihan tarkalleen samoilla materiaaleilla. Luonnosten käyttö on TOSI kivaa kun löytää sellaisen luonnosten tekijän jonka piirroksista tykkää. Ja jos katsoo vaikka jotakin haasteblogia jossa aina on luonnoshaaste, niin jokaisen design teamin jäsenen leiska on aina ihan erilainen vaikka kaikki noudattaa samaa luonnosta! Niistä kyllä tekee aina omanlaisen, mikä on ihanaa!!! Minä olen käyttänyt monia luonnoksia, mutta ehdottomasti tykkään eniten Julie Bonnerin tekemistä. Hänen luonnokset on yksinkertaisia eli jättävät paljon tilaa tekijän omalle tyylille. Hänen luonnoksiaan löytyy täältä sekä hänen blogistaan. Joten rohkeasti vain käyttämään niitä tai skräpistämään muiden leiskoja! Scraptacularissa on monia tytteleitä jotka eivät muuta teekään :). Se on täysin ok! 

Ja sitten se aihe mikä on minulle jo tosi rakas. hih! :) Juu, scrap-roomin pakit. Olette varmasti kuulleet jo tarpeeksenne niistä, mutta kerronpa nyt kuitenkin :). Olin monesti käynyt kiertelemässä eri pakkipaikoja ja niitä kyllä löytyy ihan älyttömästi. Hirmuisesti halusin tilata jonkun pakin, mutta mikään niistä ei tuntunut omalta. Kaikissa oli vaan hirmuinen määrä tavaraa. Sitten luin ihanan amerikkalaisen bloggaajan postauksen scraproomin pakeista joita hän tilasi joka kuukausi ja kuinka hän niistä tykkäsi. Menin sitten firman sivulle katsomaan ja ihastuin niihin aivan täysillä!!! Ne pakit oli erilaisia entä mitä suurin osa pakkifirmoista tekee. Joka kuukausi saan neljä eri pakkia eikä vain massiivisen määrän tavaraa. Jokainen pakki on pakattu omaan pussiinsa mistä löytyy kartongit, kuviopaperit (mitkä ovat aina samaa sarjaa eli käyvät hyvin yhteen) sekä jotakin koristetta.. mikä voi olla aakkospakkaus tai kukkia, nauhaa, haaraniittejä, chipboard tarroja jne jne jne. Koristeita on monesti puolikas paketti, mikä sopii oikein hyvin. Kun alan skräppäämään,valikoin pakeista yhden pussin minkä otan pöydälle. Sitten teen leiskani niillä jutuilla mitkä pussista löytyy. Toki lisää aakkoset  ja muitakin pikkujuttuja, mutta suurin osa on pakista. Ja kun leiska on valmis, laitan kaiken jäljelle jääneen takaisin pussiin ja pussi takaisin laatikkoon. Helppoa! 
Mutta miten tämä on auttanut minua? SUURESTI!!! Tämä on selkeyttänyt minun skräppäystä ihan älyttömästi! Minua ahdisti monesti se suuri tavaramäärä mikä minulta löytyy ja silti aina tuntui ettei ole mitään sopivaa tai vaihtoehtoja oli ihan liikaa.. ja vielä kun yritti muka aina etsiä sen just täydellisesti sopivan paperin. Tuli tosi ahdistava olo monta kertaa.. ei ihmekään että sitä mielellään palaa sille turva-alueelle eli tuttujen tuotteiden, värien tai muotojen pariin. Mutta nyt minulla on rajallinen määrä tavaraa ja se on niin ihanan haastavaa kun yrittää niistä samoista materiaaleista tehdä monta eri leiskaa. Minä nautin siitä ihan älyttömästi ja olette varmasti huomanneet kuinka erilaisia ne valmistuneet leiskat kuitenkin ovat vaikka materiaalit ovat samat. Uskalsin alkaa leikkelemään papereita enemmän ja yhdistelemään papereita, joska saman sarjan paperit käy aina mahtavasti yhteen, sitä ei tarvitse enää edes miettiä. Joku toinen on tehnyt miettimisen sinun puolesta. hih! Siinä katosi pari minun suurta stressin aiheuttajaa! :) On aivan IHANA leikellä papereita! hih :) 

Scraproomin keskustelupaikka on myös todella, todella, todella ihana! se on minulle tosi tärkeä paikka. Siellä on aivan mahtavia ihmisiä jotka ovat yhtä hulluina näihin pakkeihin kuin minäkin. Joka kuukausi odotamme innolla että mitä sarjoja tuleekaan seuraavaan satsiin. Ikinä ei olla petytty. hih! :) Foorumissa on tosi monenlaisia ihmisiä ja tosi eri tasoisiakin, mutta kaikkia kannustetaan ihan yhtä paljon. Se on mahtavaa! Ei tarvitse olla mikään superjättiskräppääjästara että saisi edes yhden kommentin. Siltä minusta ainakin tuntuu aina twopeasin galleriassa tai SIS galleriassa. Mutta noissa kummassakin on paljon valmistajien design teamien jäseniä jotka tekee ihan utopistisen upeita töitä... mutta senhän takia he teameissä ovatkin.. ja siksi heillä pitää olla tosi upeat kuvat ja hirmuisesti koristeita jne. koska pitäähän firman tuotteita käyttää niin paljon kuin mahdollista. Mutta ei minusta jokapäiväisen skräppäyksen tarvitse olla sellaista. Omia muistojahan sitä haluaa talteen. Joskus leiskoista tulee hienoja ja joskus ei, mutta eipä se niin haittaa. Ihan turha alkaa vertailemaan omia töitä heidän töihinsä. Niin, mutta takaisin scraproomiin. Heillä on myös aina oma galleria joka kuukauden pakeille ja sinne me aina laitetaan omat leiskat kun ne valmistuu. On aina yhtä mahtava nähdä miten erilaisia leiskoja kaikki tekee ihan samoista materiaaleista. Niistä saa upeita ideoita! Scraproomin design tiimi tekee myös joka kuukausi hienoja leiskoja ideagalleriaan. Siellä pitää aina käydä heti kun uudet 
pakit tulee sivulle. hih! Ne on tehty just samoilla materiaaleilla myös ja ovat aina ihanan skräpistettäviä. Ai niin, keskustelupaikassa on myös joka kuukausi monia huippukivoja haasteita. Niihinkin tulee osallistuttua ilman stressiä, mikä on maailman parasta :).
Eli näitä pakkeja tulen kyllä tilaamaan vielä pitkään. Olen käynyt vieläkin katsomassa muitakin paikkoja, mutta ei ne vaan innosta niin paljoa. Tykkään rajallisesta määrästä tarvikkeita ja mielikuvitusta likoon :).

Toki käytän skräppäykseen muitakin juttuja kuin vain scraproomin pakkeja, mutta olen muuttanut ostostapani täysin. Enää en ostele satunnaisia arkkeja ja koristeita sitä sun tätä sarjaa. Jos ostan, niin ostan useamman arkin samaa sarjaa ja myös saman sarjan koristeita ja laitan ne kaikki omaa pussiin eli teen niistä oman pakin. Se on ihan uskomatonta kuinka paljon se vähentää stressiä kun skräppää.. kun ei tarvitse miettiä että mikähän aina kävisi yhteen muiden materiaalien kanssa! Tätä tapaa suosittelen lämpimästi! Myös Nic Howard suositteli tätä samaa juttuja kun kävin siellä hänen kursseillaan. Miksi tehdä skräppäyksestä liian vaikeaa?

ainiin, omuli ihanainen... sanoit että joudut repimään leiskoista irti tavaraa kun olet ne jo kiinnittänyt teipillä. Minä en käytä ikinä teippiä! Kokeilin muutaman kerran ja lähti järki! Minä käytän aina Herma Dotto Repositionable rolleria.. mikähän se lie suomeksi olisikaan. No, kuitenkin, sitä vain laittelen muutamaan kohtaan paperia ja kohteeseen kiinni. Jos haluankin laittaa sen eri kohtaan, niin ei kun vain otan irti helposti ja siirrän toiseen paikkaan. Jos entiselle paikalle jää siitä sitä liimaa, niin se rullataan pois sormella. Mutta mikään ei ole leiskoista ikinä pudonnut joten ajan kuluessa se sitten kiinnittyy jykevämmin. Monesti revin pohjapaperiakin kartongista irti usemmankin kerran kun se ei vain asetu oikealle kohdalle. Siinä lähti myös eräs minun stressijutuista pois. hih! Ostin ebaysta iiiiiison kasan niitä täyttöpakkauksia ja ne on kyllä riittäneet jo pitkään. Se sopii käytettäväksi myös ompelukoneen kanssa, koska neula ei oikein tykkää teipeistä. Mutta suurin osa skräppääjistä tuntuu käyttävän kyllä joko teippiä tai liimaa. Ne ei vaan minulle sovi.

Apua, miten tätä asiaa vain tulee ja tulee. No, oon halunnut kirjoittaa näistä aiheista jo pitempään, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Nyt sitten innoistuin kun oli niin kiva lukea Omulin mietteitä. Parempi laittaa tämä nyt blogiin ja lisäilen sitten jos tulee muuta mieleen. Anteeksi kaikki mahdolliset kirjoitusvirheet mutta en jaksa nyt edes lukea läpi että mitä olen kirjoittanut.. tämä on sellaista tajunnanvirtaa. hih! :)
Kommentit ovat erittäin tervetulleita sillä olisi tosi kiva keskustella näistä jutuista.

edit: Halusin vielä sanoa että olen nyt tosi lähellä sitä että olen täysin ok oman tyylini ja skräppäykseni kanssa. Minun tyyli on sellainen mikä ei iske kaikille eikä se tule ikinä olemaan sellainen tyyli mitä oikein ihailtaisiin samallalailla kuin ne tyylit joissa käytetään paljon tavaraa ja tekniikoita. Mutta se on minusta ihan hyvä juttu nyt ja se tuntuu tosi kivalta. Minusta tuntuu että olen muutenkin vihdoinkin matkalla sinne missä alan tuntemaan itseni muutenkin paremmin ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. vau. tämä tuli kyllä itsellenikin yllätyksenä. hih! :)

13 comments:

  1. Täälä kans yks jäi nyt pähkäilemään näitä asioita luettuaan Omulin tekstin. Tiskatessakin ajatukset vaan harhaili omaan tapaan skräpätä.
    Tuo oli kiva kun sanoit "ääneen": skräpistäminen on ihn ok. Monta leiskaa olen jo kopsannut tuonne omaan kuvakansioon tarkoituksena skräpistää, mutta sitten en ole vain "kehdannut". Ehkä ne nyt pitäisi kaivaa sieltä esiin?
    Yritin miettiä tuota omaa tyyliäni, mutta koska olen vielä niin tuore skräppääjä, tuntuu etten oikeastaan vielä ole löytänyt sitä omaa tyyliä. Vai näkeekö joku muu oman tyylini helpommin?

    ReplyDelete
  2. juu, ehdottomasti vain skräpistämään! Minusta on ainakin aivan MAHTAVAA jos joku skräpistää minun leiskan! Niitä on tosi kiva nähdä :).
    Kyllä se oma tyyli alkaa tulemaan esiin kun skräppää enemmän! :) Mitä enemmän kokeilee kaikkea uutta, niin sitä enemmän koko ajan oppii ja niistä osa tarttuu mukaan ja osa ei.. riippuu kait just siitä omasta tyylistä :). Minun tyyli on aina ollut aika suoraviivainen ja aika yksinkertainen. Nyt on se on vieläkin sitä samaa, mutta silti minun leiskat on muuttuneet sitä mukaa kun olen harjoitellut ja oppinut.

    ReplyDelete
  3. Tämä oli yhtä kiinnostavaa luettavaa kuin Omulinkin kirjoitus. Kommentoisin mielelläni tähän jotain tosi fiksua, mutta päässä viiraa ajatuksia eri suuntiin niin ettei niitä ihan heti osaa jäsennellä. Kiitos siis, ajatuksia heräsi!

    ReplyDelete
  4. Minä olen vasta aloittanut tämän skräppäyksen, mutta olen näitä oman tyylin juttuja ja leiskojen matkimista miettinyt omalla kohdallani. Kun en vielä tiedä mistään mitään ja asia on vasta hahmotusasteella olisi varmaan opettavaista perehtyä toisten tekemiin töihin.
    Kiitos tekstistäsi, se selkiytti omia ajatuksiani asiasta.
    Minusta tyylisi on ihanan hauska ja hallittu, eikä lainkaan niin yksinkertainen kuin annat ymmärtää. Töistäsi näkee, että olet konkari ja pidän kovasti rentoudesta ja iloisuudestasi.

    ReplyDelete
  5. "Hauska ja hallittu" -- Kiala kommentoi tosi hyvin sinun tyyliäsi. Tuo "hallittu" tarkoittaa, että sinulla on tällä hetkellä sivuissa tiettyä tekemisen varmuutta (tai ainakin siltä näyttää vaikka prosessiin toki voi kuulua purkamistakin ;).

    Scotchin teippi irtoaa tosi hyvin, se oli Omulillakin jossain vaiheessa käytössä. Ja ainakin itse revin surutta irti myös Glossy Accentsilla liimattuja juttuja, vaikka se onkin sotkuisaa. Sotkunhan voi aina peittää tarvittaessa..

    Pakit sopivat selvästi sinulle tosi hyvin <3

    Asia jota mietin eniten Omulin ja sinun juttuja lukiessani: tärkeintä skräppäyksessä on minulle, että se tuntuu (pitkällä aikavälillä mitattuna) hyvältä.

    ReplyDelete
  6. Minusta tämä sinun tajunnanvirtasi oli aivan ihana lukea, osut niin naulan kantaan asioissa ja hahmotat oman tyylisi. Siis tuo matka oman tyylin ytimeenhän on juuri se skräppäyksen oppimisen ihanuus - siis se tekninen puoli on mielestäni suht pieni osa. Isompi juttu on miettiä mitä ja miten haluaa tehdä.

    Mä huomasin tämän omalla kohdallani aika alussa, ja hankin jopa sellasen kirjan [Find Your Groove: A Guide to Discovering Your Scrapbook Style by Kitty Foster and Wendy McKeehan (Paperback - June 13, 2007)]
    joka käsitteli asiaa. Tuon kirjan tapa määritellä tyylejä ei ollut ihan yksiselitteinen, mutta asioiden tutkailu auttoi hahmottamaan omaa tyyliä pitkälle eteenpäin.

    Kuvaat mielenkiintoisella tavalla myös skräppäysskenen fiilinkiä eri paikoissa. Itse kun on suht uusi harrastaja niin kyllä joskus tulee vähän outo olo jostain jutuista, mutta toisaalta en ota niin raskaasti.

    Jaaha, tässä käy niin kuin sinullekin eli alkaa tulla sen verran asiaa, että pitää ehkä haudutella ja jatkaa omaan blogiin aiheesta juttu.

    Mutta sen vielä sanon: luulen että toi tyyli on sellanen myös, että kun sä oot sen riittävän pitkälle tavoittanut, niin tulee joku uusi sykli ja halu kehittää sitä uuteen suuntaan. Siis sitten kun osaa sen liian rutinoituneesti, niin tulee ehkä fiilis että tämän oon jo tehny ja nähny, ja hakee taas uutta vaikutetta.. ??

    ReplyDelete
  7. Kiitos ajatuksia herättäneestä kirjoitukselta.

    "Puuhikselle" tähän kommenttina, että mulle ainakin kävi just noin. Luulin löytäneeni (tai siis silloinkin olinkin löytänyt) oman tyylini kunnes tuli totaalinen jämähtämisen tunne ja tarve tehdä jotakin muuta. Mutta uskon sen olevan normaalia kehittymistä. Vaikka löytää oman tyylinsä, ei sen tarvi olla lopullista, silti voi mennä eteenpäin ja kehittyä. Tyyli voi muuttua siinä mukana tai se voi pysyä hyvinkin samanlaisena kehittymisestä huolimatta. Mutta tyyli voi muuttua myös ihan totaalisesti ja sekin on ihan OK! <3

    ReplyDelete
  8. Nyt minun täytyy sanoa, että sinun tyylisi on juuri sellainen mikä kolahtaa minuun. Olen yrittänyt löytää netistä muitakin leiskojen tekijöitä joiden tyylissä olisi sitä jotain, mutten ole löytänyt ihan sitä samaa tunnetta jota näen sinun leiskoissasi.

    Olen siis ensimmäisen kerran löytänyt sivuillesi noin pari vuotta sitten ja silloin törmäsin ensimmäisen kerran koko skräppäykseen ja se alkoi kiehtoa. tuntui kuitenkin niin vaikealta aloittaa tyhjästä ja asia jäi silloin hautumaan (=kaivelemaan mieltä).

    Aina silloin tällöin kävin täällä katselemassa ja nyt vähän aikaa sitten huomasin, että korttiaskartelun myötä minulta löytyykin kotoa jo tosi paljon leiskatavaraa kortteilun ansiosta ja aloin nyt sitten ihan vakavissaan tutkia aihetta tarkemmin. Löysin myös muutaman suomalaisen blogin joista on ollut paljon apua ja nyt olen vihdoin tehnyt ensimmäisen leiskani!

    Sanoisin kyllä että tämä minun innostukseni on ihan sinun ansiotasi! Olen tämän blogisi lukenut nyt varmaan pari kertaa läpi ja oppinut todella paljon, kiitos sinulle että olet jaksanut ja edelleen jaksat jakaa tätä tietoa ja innostusta näihin leiskoihin kauniiden kuvien ja mielenkiintoisten tekstien muodossa!

    ReplyDelete
  9. Tämä oli hyvä kirjoitus, pisti mutkin miettimään. Mun sivut tuppaa olemaan vähän pliisuja, koitan opetella käyttämään värejä enemmän. Mä olen tehnyt vasta n. 150 sivua ja oma tyyli on hakusessa. Usein se riippuu fiiliksestä, välillä käytän yksinkertaista taustaa ja enemmän koristeita, välillä voimakkaampaa kuviointia.
    Ongelma mulla on se, että mun mielestä sivulla pitäis olla koristetta suht paljon, mutta jos on voimakas tausta, en halua sitä peittää. Hiukan ristiriitaista siis :)
    Tykkään tosi paljon sinun leiskoista, osaisinpa tehdä samantyylisiä.

    ReplyDelete
  10. Kiitos, Laura, tästä tajunnanavirrasta, oli mielenkiintoista lukea... Hauskaa huomata, että monia tämä asia on kiinnostanut paljon :) (Muuten, mulla on nyt käytössä Kokuyon Dot'n'roller -teippiä ja tykkään siitä tosi paljon, mutta joskus se tarttuu aika tiukkaan ja silloin liimakumi tulee tarpeeseen...)

    ReplyDelete
  11. Teksitsi eli tajunnanvirtasi sai kyllä monia ajtuksia liikkumaan omassa päässänikin ja se, että minäkin olen seurannut blogiasi jo ainakin toista vuotta enkä silti ole vielä ensimmäistäkään leiskaa saanut itse aikaiseksi vaikka tarvikkeita sitä varten onkin kerättynä jo aika läjä. Tuo tavaraläjä tuo ehkä itsellenikin sitä ahdistusta kun mikään ei ehkä sovikaan toisen kanssa yhteen vaan olen hankkinut haalinut itselleni pelkästään kaikenlaista ihanaa. Myös tuo sekä paperi- että kartonkiarkkien leikkaaminen tuo omanlaisensa ahdistuksen ja joitakin kartonkiarkkeja olen raaskinut leikata korttitarkoitukseeen, mutta tuntuu kuin arkki menisi pilalle jos sitä silpoo.

    Minä en löytänyt täältä Suomesta mistään tuota mainitsemaasi rolleria ja hankin sitten TOMBO Creative Collectionin rollerin ja muutaman käyttökerran jälkeen olen alkanut pelkäämään sen käyttöä kun kortissa on koristeen repsahtaneet toisesta reunasta irti tms.

    Kun joskus pääsen siihen tilanteeseen, että todella alan tehdä ensimmäistä leiskaani niin aivan varmasti skräpistän jutut sitä varten tai vähintää käytän jotain luonnosta. Minusta tuntuu, että tarvitsisin jonkinmoisen kurssin tai vähintään toverin jonka kanssa aloittaisin ensimmäisen leiskani, mutta ei meillä täällä Mikkelissä ole mitään sellaista tarjolla.

    -merja-

    ReplyDelete
  12. Minä skräpistin ihan täysin sun "aaltoilevan" leiskan omassa haasteessasi :) En vaan ole ehtinyt vielä postata, lisää juttua siitä tulee blogiini sitten kun ehdin.

    ReplyDelete
  13. Oli hienoa lukea tätä pohdintaa sekä sinun että Omulin blogista! pisti kovasti miettimään omaa tyyliä, jota minulla ei mielestäni ole. minulle skräppääminen on ennen kaikkea harrastus, huvi, ilo ja henkireikä arkeen. olen myös sitä mieltä, että skräpistää saa ja jos joku skräpistää mun töitä, se on minusta mahtavaa, koska sehän on vain sen merkki, että mun työt miellyttää jotakuta! skräppääminen on mieläni siitä hieno harrastus, että kaikkea saa ja voi tehdä ja skräppärit ovat yleeensä iloisia ja avoimia! miten monta mahtavaa tuttavuutta tämä harrastus onkaan tuonut mukanaan. juu, ihan koukussa olen ja en ihan helposti luovu tästä touhusta :-))))

    ReplyDelete

Thank you so much for leaving a message for me! :)
Kiitokset kommentista! :)

Note: only a member of this blog may post a comment.