Ajattelin laittaa tänne tästä ihan sellainen pikku postauksen.. Kävin nimittäin juttelemassa psykologin kanssa viime perjantaina ja siitä jäi ehdottomasti päällimmäisenä mieleen se, että minun suurin ongelma on ahdistus eli siis anxiety. Onko sille suomeksi mitään parempaa sanaa? Minulla on jotenkin ollut mielessä että se suurin ongelma olisi masennus, mutta kylläpä se ahdistus on oikeastaan mukana koko ajan, aivan sama mitä teen. Siltä ei pääse karkuun.
I thought I would just write a little post about this... I went to have a chat with a psychologist last Friday and the main thing that I got out of it was that my biggest problem is anxiety. I always thought that my problem was depression, but the more I think about it, the clearer it gets. Anxiety goes with me everywhere... no matter what I do or where I go. There is no hiding from it.
Se sosiaalinen fobiahan on ahdistusta, samoin minua ahdistaa kun skräppään (ahdistaa että valitsenko oikeat paperit tai kirjaimet, tai että tykkääköhän kukaan muu tästä, tai näyttääköhän tämä tosi tyhmältä vai vain vähän tyhmältä, uskallankohan piirtää, uskallankohan laittaa tähän koristeen jne jne jne. edit: näitä ajatuksia on toki suurimmalla osalla skräppääjistä, mutta se tulee ongelmaksi silloin se estää skräppäyksen kokonaan mikä minulla on valitettavan yleistä. höh.), kun syön, kun yritän olla syömättä (sehän se vasta ahdistuttaakin), kun ajan, kun käyn Paulin vanhempien luona kylässä, kun käyn skräppikaupassa.. teen minä ihan mitä vain, niin aina ahdistaa... ja siksi olen pikkuhiljaa luopunut suurimmasta osasta sellaisia juttuja joista olen tykännyt aina, en ole pystynyt pitämään yhteyttä ihmisten kanssa jne. Elämän rajat on pienentyneet ympärillä koko ajan kun sitä on vain yrittänyt jättää pois sellaiset jutut mitkä ahdistaa liikaa. Nyt sitten pitää yrittää alkaa tekemään töitä sen eteen että oppisi miten tuon ahdistuksen kanssa oikein eletään ja miten sitä toivottavasti saisi vähemmäksi. huuuuuui!!! Juu, sekin ahdistuttaa jo valmiiksi :).
My social phobia is pretty much just anxiety, I feel anxious when I scrap (have I picked the right papers and the right alphabets, will anyone else like this, does this look really stupid or just a bit stupid, should I draw, not draw, do I dare to add this embellishment etc.etc.etc. edit:I know everyone has these same thoughts sometimes, but it is a problem when it stops you from actually scrapping ie. interferes with the quality of your life), when I eat, when I try not to eat (oh yes, that makes me the most anxious as unfortunately food seems to be the only anti anxiety medicine for me), when I drive, when I visit Paul's parents, when I have visitors (Jannicke... now I get it!), when I go to scrapbook shop ... doesn't matter what it is, I feel anxious.. and that has made me give up things that I have always like doing like penpalling. I just haven't been able to keep in touch with people in years. My life circle has gotten smaller and smaller all the time as I have stopped doing things that make me anxious. So, now I need to start working hard on learning how to deal with this anxiety, so that I can get my life back. eeeek!!! yes, I am already feeling anxious about that, too :).
Olisi kyllä ihana jos joskus pystyisi skräppäämään niin ettei olisi niin kamalan ahdistunut olo. Olisi ihana tehdä leiska just niinkuin itsestä tuntuu ilman että miettisi että tykkääköhän siitä kukaan tai ilman pelkoa siitä että entä jos joku sanoo jotakin tosi kamalaa minun leiskasta. Minua haluttaisi piirrellä leiskoihin paljon useammin, mutta pelottaa aina että se näyttää kamalalta, koska minä ihan oikeasti en osaa piirtää erityisen hyvin. Ärsyttää aina sikana se että kaiken pitäisi olla niin täydellistä, varsinkin kun ne ei ikinä ole täydellisiä. huokaus. Ehkä se rento päivä sieltä joskus tulee. Mitenhän sitä osaisi. Se on niin vaikeaa kun aina tuntuu että ei ole tarpeeksi hyvä.. ihan vain ihmisenä.
It would be so wonderful to be able to scrap one day without feeling anxious. I would love to make a layout exactly as I feel without wondering if anyone else will like it or without fearing that someone is going to say something nasty about it. I really want to draw in my layouts a lot more often, but I am so afraid of it looking terrible, as I really am not so good at drawing. It annoys me so much that everything has to be so perfect, especially as they never are. sigh. Maybe the nice laid back day will come. I wonder how to get to it. It is so difficult when you always feel like you are not good enough... just as a person.


































