Saturday, 11 February 2012

~LO: Mother & son~

Ah, vihdoinkin taas valmis leiska. JIPPII!!! Tuli vähän askartelutaukoa kun Pauli joutui sairaalaan. huh huh! Jopas joutui minunkin ahdistus koville, mutta yllätyksekseni pärjäsin aika hyvin sen 9 päivää minkä ukko oli sairaalassa. Eilen kävin hakemassa Paulin vihdoinkin kotiin. JIPPII!!! Kiva kiva kiva!!! Ajattelin että voisi nyt sitten tämänkin leiskan tekaista loppuu kun se onkin odotellut tuossa reilun viikon.
Finally another layout. YIPPEE!!! I had a little bit of a break as Paul ended up in the hospital. sigh. My anxiety sure worked overtime, but to my surprise I managed pretty well that whole 9 days that he was in the hospital. Yesterday I got to pick him up and bring him home. YIPPEE!!! So happy to have him here again and even healthier than before. So, I thought I would now finish this layout as it had been waiting a while.

Tämäkin valmistui haastetta varten. Haaste oli sellainen että pitäisi tehdä ensin letter kokoinen leiska ja siitä sitten 12x12 tuumainen. Minä kun teen lettereitä, niin piti tehdä sitten vain jonkinkokoinen pienempi leiska ja siitä sitten letteri. Vasemmalla on siis se pienempi leiska. Tein omastani 6x10 1/2 tuumaisen. Ja oikealla sitten se lopullinen letter kokoinen leiska! :) Tämä leiska oli myös toiseenkin haasteeseen, jossa piti skräpätä joku ei-niin-onnistunut valokuva. Pakkina oli joulukuun Jillibean soup Christmas Eve Chowder.
This layout is also for a challenge. The idea was to first created a letter size layout and then make it into a 12x12 layout. Because I make letter layouts, I just had to pick something smaller and then make that into a letter layout. So, on the left you can see my smaller layout. I made it 6x10 1/2. Then on the right is my letter layout! :) This layout was also for another challenge where we were asked to use a not so successful photo. My kit was December's Jillibean soup Christmas Eve Chowder.

6 comments:

  1. Kaunis sivu! Värit on ihanat ja tarinointi tosi kiva.

    ReplyDelete
  2. Ihana teksti ja sivu on kaunis kyllä muutenkin!

    ReplyDelete
  3. Ihana tarina kuvan taustalla.:-) Minusta tuo kuva on juuri tuommoisena niin ihana, kun siitä välittyy niin paljon tunnetta ja iloa.

    Minä tiedän montakin sellaista, jotka eivät halua olla kuvattavina. Esimerkiksi anopilla olisi niin valtavan kaunis hymy, mutta kun yritän ottaa siitä sellaisen aidon ja luonnollisen kuvan, anoppi alkaa poseerata ja laittaa naamansa ihan rumalle mutrulle. Höh.

    ReplyDelete
  4. Voi Hippu, mikähän näitä meidän anoppeja oikein vaivaa! iiiiiiiik!!!! höh.

    ReplyDelete
  5. Thank you for making this one :)

    ReplyDelete

Thank you so much for leaving a message for me! :)
Kiitokset kommentista! :)

Note: only a member of this blog may post a comment.